Luovuttamisen tuskasta uusiin haasteisiin

Jaana Nurmi siirtyi Elisasta Fujitsuun ulkoistamisen yhteydessä viime kesänä. "Vastasin Radiolinja Aavan it-tuotannosta, ja ehdin olla Elisassa noin kaksi vuotta."

Jaanan vetämä työyhteisö Elisassa oli hyvin tiivis. Henki oli hyvä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen. Jaana tunsi alaisensa hyvin ja häntä kutsuttiinkin työmaalla äiteeksi. "Kyllä tässä sellaista luopumisen tuskaa tulee", hän myöntää.

"Viime kesän ulkoistus on teettänyt paljon töitä ja tuonut uusia haasteita, mutta keskeistä on ollut viestittää asiasta ammatillisesti myönteisenä mahdollisuutena."

Kun Jaana sitten joutui kertomaan ulkoistuksesta omalle väelleen, uutinen otettiin 95-prosenttisesti myönteisesti vastaan. Suurin osa on tehnyt samaa työtä pitkään, joten muutos nähtiin mahdollisuutena.

Esimieskaarti ei kuitenkaan oikein uskonut tulevaisuuteen. "Huomasin, että oma turva-askelmani oli liukunut alta pois. Vaikka meille sanottiin koko ajan, että Fujitsu tarvitsee esimiehiä, olin pessimistinen. Pelkäsin, että astun ammatillisella polullani neljä askelta taaksepäin."

Uusiin haasteisiin

Kun sitten Elisa-ryhmän organisaation pohdintatyöryhmä käynnistyi, Jaana heitti ilmaan ajatuksen, että olisi valmis uuteenkin asiakkuuteen. "Muutamaa tuntia myöhemmin kysyttiin, olenko oikeasti kiinnostunut. Keskustelin nykyisen esimieheni kanssa yhden iltapäivän ja hän lähetti minut testeihin."

Sen jälkeen ainoa ongelma olikin päättää, keskittyäkö edelleen tuotantoon vai lähteäkö myynnin puolelle. "Paria viime vuotta lukuun ottamatta olen aina tehnyt puolet ajastani myyntityötä. Kun pääsin valitsemaan, päätin vielä vahvistaa osaamistani tuotannossa. Sain myös hoitaakseni ison ja haastavan asiakkuuden, johon liittyi henkilöstön siirtoprojekti. Olin innoissani."

Innostus ei kuitenkaan tarkoita naiiviutta. Jaana oli itse vastikään käynyt ulkoistamisen tuskat läpi ja hän tiesi odottaa muutosvastarintaa. "Olen käynyt ammatillisia keskusteluja asiakkaani siirtyvien henkilöiden kanssa ja nähnyt tutun tilanteen peilikuvana toisella puolen pöytää. Olin vain muutama kuukausi sitten itse samassa tilanteessa, joten tiedän, miltä se tuntuu. Omatkin tunteet heilahtelivat eri vaiheissa laidasta laitaan."

Jaanan mielestä keskustelut ovatkin sujuneet erittäin hyvin. Ihmiset ovat olleet tullessaan kielteisiä ja varautuneita, mutta lähtiessään sanoneet, ettei tämä ehkä sittenkään ole niin paha juttu.

"Joku piinkova ammattijohtaja ei ehkä tajua, että asioita voi viedä eteenpäin myös tunnetasolla. Se ei tarkoita, etteikö ikäviäkin asioita pystytä sanomaan, päinvastoin. Kun ihmiset tuntee ja löytää heidän työstään ne myönteisen palautteen aiheet, myös kielteinen viesti menee hedelmällisemmin perille. Minulla on itselläni ollut huonoja esimiehiä. Olen vannonut, etten itse koskaan käske perustelematta."

Jaana Nurmi on uusien haasteiden edessä innostusta täynnä.

"Tällä hetkellä oma käsitykseni Fujitsusta on ehkä vähän liiankin sinisilmäinen. Kaikki asiat, joita minulle silloin ensimmäisenä päivänä luvattiin, ovat toteutuneet."