Kirsti Lonka: Osataanko ulkoistamisesta ottaa myös sen psykologinen hyöty?

Ajattelemme helposti ulkoistamista vain yrityksen toiminnan järkeistämisenä. Sen yhteisöllinen vaikutus liittyy kuitenkin vahvasti tunteisiin, motivaatioon ja identiteettiin. Kirsti Lonka haastaa yritysjohdon miettimään, osataanko ulkoistamisesta ottaa myös sen psykologinen hyöty.

Käsityksemme osaamisen johtamisesta ei juuri ota huomioon työpaikan yhteisöllisyyttä. Ulkoistamisissa ja fuusioissa rakenteelliset muutokset ovat usein paljon helpompia asioita kuin ihmisten yllättävät, tunteisiin liittyvät reaktiot", sanoo professori Kirsti Lonka.

"Sellainen insinöörimäinen ajatus, että ihminen toimisi rationaalisesti, on täyttä harhaa. Rationaalinen ihminen on myytti. Emme voi ajatella, että tunteet ovat vain häiriötila, bugeja käyttöjärjestelmässä."

Uusimpien tutkimusten mukaan työuupumuksen paras ehkäisijä ja tärkein lääke on ammatillinen itsearvostus. "Työpaikat ovat toimintayhteisöjä. Ihmiset toimivat niissä tiettyä päämäärää kohti, mutta rakentavat myös identiteettiään."

"On tärkeää, että ihmiset saavat vahvuuksistaan realistisen käsityksen. Myönteisen palautteen antaminen on vaikea pala, mutta ilman sitä ammatillisen identiteetin kasvattaminen on vaikeaa", sanoo Kirsti Lonka. On kaikkien etu pitää ulkoistetut onnellisina.

Ankkalammikko ja elämän haasteet

Kirsti Lonka on tutkinut paljon oppimista. Hänen uusin tutkimuksensa käsittelee ihmisten kouluttamista moniammatilliseen tiimityöhön. Tukholman Karoliinisen Instituutin koulutus- ja oppimiskeskuksen johtajana hänellä on loistava näköalapaikka työpaikkakulttuuriin niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 

"Puhun mielelläni älyllisestä kumppanuudesta, verkostoituneesta älykkyydestä, jossa on kaksi vastavoimaa. Liian kiinteä yhteisö on ankkalammikko, jossa yhteisön jäsenet ajattelevat ja pukeutuvat samalla tavalla, heillä on samat arvot ja he kierrättävät samoja vitsejä. Tällainen yhteisö tukee identiteettiä, luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Vastavoima, heikko lenkki, ovat vähäiset verkostoyhteydet oman piirin ulkopuolelle."

Odottamattomat yhteydet ovat kuitenkin sitä maaperää, josta uudet ideat ja luovuus kumpuavat. Ne edellyttävät älyllistä kumppanuutta asiakkaan, tiedeyhteisön tai toimittajan kanssa. Psykologian peruslakeihin kuuluu ihmisen tarve toisaalta turvallisuuteen ja symbioosiin ja toisaalta itsenäistymiseen. Kehittyäkseen hän tarvitsee tilanteita, joissa on opittava uutta, vaikka ne tuntuvat ahdistavilta ja pelottavilta.

"Ulkoistamisen psykologinen vaikutus riippuu paljon siitä, miten vahva yhteisö on ja miten vahvasti ihminen on siihen urautunut. Ellei ulkoistamista hoideta hyvin, se on sokki ammatilliselle itsearvostukselle ja identiteetille. Ydinkysymys on, pystyykö ihminen luomaan identiteettinsä uudelleen. On joko identifioiduttava siihen uuteen organisaatioon tai omaksuttava yrittäjän identiteetti, vapaan agentin toimintatapa ja mahdollisuudet."

Uusi ympäristö kannustaa uusiutumiseen

Ulkoistetun henkilön ammattitaitoa, ammattia ja osaamista osataan usein uudessa tiimissä arvostaa vanhaa työpaikkaa enemmän, etenkin jos se on erikoistunut hänen alaansa. Jos vaikka työpaikan ainoa terveydenhuollon ammattilainen pääsee työskentelemään oman alansa kollegoiden parissa, hänen merkityksensä kasvaa ja ammatillinen ylpeytensä vahvistuu.

"Ideat, jotka eivät vanhassa yhteisössä saaneet minkäänlaista vastakaikua, saattavat nyt saada koko toimintayhteisön tuen. Ammatilliseen osaamiseen liittyvistä parannuksista on hyötyä muillekin, ehkä koko yritykselle."

Ulkoistamisen tuoma muutos on kuitenkin aina riski. Kun ihminen kokee jollain tavalla törmänneensä päin seinää, syntyy psykologinen kriisi. Ulkoistamiseen liittyvät kaikki tällaisen kriisin tunnusmerkit. Vanha rutiini ei enää toimi, on aloitettava uudestaan alusta.

"Ihmiset toimivat eri tavoin. Yksi hakee turvallisuutta, toinen etsii stimulaatiota. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa pärjäävät elämyshakuiset, stimulaatiota ja uutta etsivät ihmiset, jotka haluavat kouluttautua eteenpäin. Turvallisuushakuiset ihmiset taas kokevat usein, etteivät pysy mukana. Heidän itsearvostuksensa ja jaksamisensa joutuu koetukselle."

"Paljon riippuu siitä, miten realistiselle pohjalle ihminen on ammatillisen itsekunnioituksensa rakentanut. Oman asiantuntijuuden mittaaminen saattaa aiheuttaa myös ahdistusta", Kirsti Lonka muistuttaa.

Sosiaalisen älyn aika

"Jos hyville, omistautuneille työntekijöille sanotaan, että tyhjennä työpöytäsi, siirryt firman X palvelukseen, he tuskin työskentelevät yhtä omistautuneesti ja motivoituneesti vastaisuudessa. Jos sen sijaan sanotaan, että olemme huomanneet, että tarvitsette enemmän kollegiaalista tukea, oman alanne yhteisöä, sitä pidetään Suomessa akkojen höpötyksenä. Mutta kollegiaalisen yhteistyön merkitys kasvaa koko ajan. Mitä enemmän tarvitaan monitieteisyyttä ja tiimitöitä ja mitä monimutkaisemmiksi tehtävät tulevat, sitä tärkeämpää on, että eri näkökulmia ja osaamisalueita hallitsevat ihmiset kommunikoivat keskenään. Muuten ei synny tulosta."

Toimenkuvana vaseliini

Muutos on aina ensin uhka, sillä kaikissa meissä asuu sisäänrakennettu konservatiivisuus. Osaamisen uhkana muutos ei ole vain kuvitteellinen tunneasia.

"Työpaikka on täynnä niin sanottuja älyllisiä proteeseja. Ympäristö tukee työtä, työtoverit ja esimiehet tietävät, mitä ihminen tietää ja osaa ja rakentavat sen varaan. Älykkyys ei ole vain ihmisten päässä, vaan se hajautuu sekä toimintaympäristöön että siellä oleviin ihmisiin. Ihmiset ovat yhdessä älykkäämpiä kuin yksin."

Ulkoistaminen, työpaikan vaihtaminen, fuusio tai vastaava muutos on fyysinen ja psyykkinen amputaatio. Ihminen siirretään pois rakenteista, joihin hän on tottunut turvautumaan. Mitä monimutkaisemmasta toiminnasta on kysymys, sitä tärkeämpiä nämä rakenteet ovat.

"Pitäisi muistaa myös miettiä, mitä kaikkea yrityksestä siirtyy ja ajatella myös niitä, joilta ulkoistuu jotakin. Kollegat saattavat menettää korvaamattoman älyllisen proteesin. On paljon sellaista hiljaista tietoa, äänetöntä osaamista, jonka merkitys huomataan vasta, kun se menetetään. Erilaiset sosiaaliset rakenteet saattavat hävitä ulkoistettavien henkilöiden mukana", Kirsti Lonka varoittaa.

"Toimenkuvana vaseliini on mielestäni erittäin hyvä ilmaus. Jotkut ihmiset saavat sosiaaliset rattaat pyörimään kitkatta. He tietävät, ketkä pärjäävät keskenään ja keitä ei pidä laittaa samaan ryhmään. He muistavat ihmisten merkkipäivät, tietävät lasten iät ja anopin sairaudet. Kun tällainen ihminen ulkoistetaan, koko yhteisö kärsii. Kannattaa selvittää etukäteen, millainen voiteluöljy, osaamisen tuki ja äänetön tietämys yrityksestä katoaa ulkoistettujen mukana."