Silloin tällöin luontainen lahjakkuus, tahto ja rautainen itsekuri osuvat samaan henkilöön.

Luonnossa Karita Mattila on yhtä säteilevä kuin lavalla. Farkut ja t-paita eivät tippaakaan vähennä hänen karismaansa. Eivät myöskään luonteva ja rento käytös sekä puheessa tunnistettava Perniön nuotti. Mattila huokuu hyväntuulista voimaa ja päämäärätietoisuutta.

Karita Mattila on useissa haastatteluissa sanonut, että hyvä ääni on lahja, mutta oopperamaailmassa itsestään selvyys. Siitä vasta lähdetään liikkeelle. Edessä on tinkimätöntä työtä ja paljon uhrauksia.

”Ammatillisesti olen aina halunnut pyrkiä paremmaksi ja paremmaksi laulajaksi, mutta myös kehittää muita ominaisuuksia, joita tässä työssä tarvitaan. Laulaminen on vain yksi osa ammattiani. Myös kaikilla muilla osa-alueilla minun on pyrittävä koko ajan paremmaksi.”

Siinä Mattila on myös onnistunut. Maailman arvostetuimmat oopperatalot ja kriitikot ovat polvillaan hänen edessään. Paitsi loistavana laulajana, hänet tunnetaan myös rooleihinsa paneutuvana näyttelijänä.

Alex Ross, New Yorkerin kriitikko kirjoitti huhtikuussa 2004 Mattilan kohutusta roolityöstä Metropolitanin Salomessa:

”Mattila jätti yleisönsä mykistyneeksi. Hän lauloi yhden ohjelmiston koettelevimmista rooleista kuin se olisi kirjoitettu hänelle, ja teki sellaisen fyysisen suorituksen, että olisi saanut kenet tahansa yleisön joukkoon eksyneen Hollywood-pomon miettimään, miten hänet saisi mukaan Double Indemnityn uudelleenfilmatisointiin. Hän teki elimellisen kokonaisuuden tästä ulkoisesti karmeasta, sisäisesti vaikeasti tavoitettavasta roolista.”

”Roolihahmo on pelottavan todellinen. Mattila lauloi kaikki nuotit, mikä on pirullisen vaikea tehtävä. Salomessa sopraano laulaa vasten yhtä oopperan historian hirviömäisimmistä suurorkestereista... paljaalle ihmisäänelle ei jää juuri lainkaan tilaa. Mattila kesti lahtauksen sankarillisesti.”

Karita Mattila voi valita roolinsa, ja hän voi valita, kenen kanssa ne tekee. ”Haluan sekä laulaa että näytellä.” Hän muistuttaa kuitenkin, että ooppera on aina produktio, tarina, jota yksi ainoa supertähti ei voi pelastaa. ”Ei kukaan voi tehdä oopperaa yksin, olipa kuinka kuuluisa tahansa.”

Sisäinen palo

”Kannustus ja arvostus totta kai innostavat. Ne ovat hyvä lisuke, mutta palo lähtee itsestä. Sen takia tässä ammatissa olen. Kaikilla esiintyvillä taiteilijoilla on tämä ydin, sisäinen tarve tehdä työtään. Ei tätä millään muulla motiivilla jaksaisi pitkään ammatikseen tehdä.”
Omistautuminen näkyy ja kuuluu, mutta vaatii myös paljon työtä.

Suurin osa työprosessista ei näy. Jos minulla on 50-60 esitystä vuodessa, niin niiden kesto on minimaalinen siihen verrattuna, miten paljon valmistautuminen ja harjoittelu vievät aikaa.”

Vuosi vuodelta suurempia haasteita, vahvempia roolisuorituksia, hiotumpia konserttiohjelmistoja. Karita Mattilalle itsensä haastaminen ja itsensä ylittäminen ovat luontaisia ominaisuuksia.

"Ovat aina olleet. Olin hikipinko koulussa, ja minulla on aina ollut hirveä kilpailuvietti oman itseni suhteen. Minun on pakko testata, mihin pystyn. Tähän ammattiin se sopii oikein hyvin, sitähän tämä on: oman riman saavuttamista ja ylittämistä. Toki se aiheuttaa stressiä mutta se on sellaista myönteistä stressiä, jota tarvitsen kun olen töissä.”

Myönteinen stressi

Karita Mattila kertoo jutelleensa äskettäin stressistä erään kirjailijan ja säveltäjän kanssa. ”Puhuessamme lomasta kerroin, että suunnittelen lomat melkein yhtä pitkälle kuin työtkin. He taas tuntuivat viettävän ajallisesti paljon vähemmän lomaa. Kirjailija sanoi, ettei hänen työhönsä liity sellaista adrenaliinia sitovaa stressielementtiä, joka on tyypillistä esiintyvälle taiteilijalle. Se on eri tavalla rasittavaa.”

”Jatkuva henkinen valmius nousta lavalle liittyy adrenaliiniin. Totta kai se on hyvin stressaavaa, mutta se on hyvin omanlaistaan stressiä. Palautuminen ja huilaaminen ovat kuitenkin hirveän tärkeitä, ja ainakin minulla ne vievät pitkän ajan. Taiteilijan on pidettävä kiinni palautumisajasta silloinkin, kun oma motivaatio on vahva ja lavalla on hyvä olla, muuten hän ammentaa itsensä tyhjiin. Ala muistuttaa hieman huippu-urheilua, paitsi että tässä hommassa lepoa tarvitsevat pääkoppa, sydän ja sielu.”

Hallitusti tavoittamattomissa

Etenkin nuorempana Karita Mattila myöntää tehneensä töitä liikaakin.
”Sittemmin olen kehittynyt aika hyväksi siinä, että loma on lomaa. Osaan järjestää sellaiset olosuhteet, joissa rentoutuminen onnistuu. En vietä lomaani täällä Turussa, missä olen koko ajan puhelimen päässä ja tavoitettavissa. Oman yksityisyyden arvostaminen on vahvistunut. Voin olla tavoitettavissa ja tavoittamattomissa hallitusti, vaikka välillä käy lipsahduksiakin.”

Rentoutuminen on välttämätöntä, mutta Mattila myöntää että se on hänelle haastavaa. ”Olen ikiliikkuja. Totta kai olen kehittänyt itselleni sellaisia menetelmiä, että kun on vähänkin aikaa ja mahdollisuus rentoutua, osaan käyttää sen ajan. Usein rentoudun kuntoilun tai joogan avulla. Fyysisen venyttelyn ja rentoutumisen kautta on helpompi saada myös ajatukset lepäämään.”

Jatkuva poikkeustila

Oopperadiivan elämä on jatkuvaa poikkeustilaa. Työ vaatii paljon matkustamista, hotelliasumista, harjoituksia, äänityksiä, pukusovituksia, kuvauksia ja esiintymisiä. Hyvä ajantaju ja ajan hallintakyky ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta elämä sujuu.

”Olen aina ollut aika organisoitu. Se auttaa. Mutta kyllähän olen myös tottunut siihen näinä vuosina ja kehittänyt ajanhallintaani. Toki välillä teen virhearviointeja ja syntyy sählinkiä. Mutta kalenteria on pidettävä tiukasti silmällä ja vahdittava työn ja vapaa-ajan osuuksia. Kaikki täytyy suunnitella, mutta sellaistahan free lancerin elämänhallinta on.”

Fujitsu on pääyhteistyökumppanina Karita Mattilan konsertissa Hartwall Areenalla 1. lokakuuta 2005.