Tuomas Kaijanen uskoo, että rajoituksia tulee jatkossa lisää. ”Keskeistä on, mitä ihmiset työkaluilla tekevät. Monessa yrityksessä internetin ja sähköpostin käyttö on hyvin vapaata, mutta työnantajapuolella alkaa selvästi olla halua päästä näihin asioihin käsiksi.”

”Meihin suomalaisiin tehoaa hyvin tällainen social engineering eli käyttäjämanipulaatio. Meissä elää vielä tietyntasoinen herranpelko, jota saattaa olla hyvinkin helppo hyödyntää”, Tuomas Kaijanen sanoo. Kun ihminen on epävarma, hänellä on kiire tai häntä painostetaan, hän saattaa tehdä ratkaisuja, joihin muuten ei päätyisi. Siihenkin voi kuitenkin vaikuttaa hyvillä ohjeilla. ”Kun meille tulee uusi asiakas, teemme ohjeet myös tämäntyyppisiä tilanteita varten.”

Riski ei kuitenkaan rajoitu päätteellä toimimiseen. Yksistään turhamaisuus on melkoinen tietoturvariski. ”Jos haluat tuoda tietojasi esiin saadaksesi arvostusta, älä altista itseäsi sille, että joku ryhtyy sitä tietoa lypsämään. Tietoturvan kannalta se on hyvin konkreettinen asia.”

Kun yritys antaa ihmiselle oikeudet toimia tietyssä asemassa ja tietyissä ympäristöissä, se luottaa myös siihen, että hän pystyy pitämään kriittisen tiedon itsellään. ”Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto kuuluvat tällaisiin työsopimuksiin olennaisena osana”, Kaijanen muistuttaa.

Tiedonhaltijana on mukava esiintyä, se korostaa omaa tärkeyttä ja antaa painoarvoa kommenteille. Pieni inhimillinen heikkous voi kuitenkin aiheuttaa suhteettomia seurauksia. Höplästä vedetyksi on helppo joutua, eikä sitä aina itse edes huomaa.

Järki siis käteen meille tavallisillekin pulliaisille. Kannattaa muistaa, missä puhuu, mitä puhuu ja kenelle puhuu, mitä tulostaa paperille, missä papereitaan pitää ja mihin ne laskee käsistään. Kannettavaa tietokonetta ei saa jättää auton penkille eikä julkisella paikalla kannata puhua työasioita ainakaan kovin kovaan ääneen ja tunnistettavasti. Turhamaisuuttaan voi hivellä niinkin perin, että olen niin tärkeä ihminen, että pidänpä suuni kiinni.