Hyvällä stressillä hyvä elämä

Stressistä on tullut eräänlainen vinoutunut tehokkuuden mittari. Kun stressi ei hellitä hetkeksikään, ihminen on hyvä työntekijä, uraohjus, valioluokan menestyjä. Silti monet todelliset huiput vaikuttavat kaikkea muuta kuin stressaantuneilta. Mitä stressi oikeastaan on?

Psykiatrian erikoislääkäri, kirjailija Ilkka Vartiovaara on tutkinut stressiä ja työuupumusta vuosien ajan ja kirjoittanut aiheesta useita teoksia. Loppuvuodesta ilmestyneessä kirjassaan Voimaa eustressistä Vartiovaara paneutuu erityisesti niin sanottuun eustressiin, hyvään stressiin, joka tuo mielihyvää ja vie eteenpäin.

"Hyvää oloa voidaan tuottaa niin monella tavalla, ettei normaaliarjessa oikeastaan tule edes ajatelleeksi, miten paljon on niin vähästä kiinni. Että ihminen edes kerran miettisi, mikä on itselle tärkeää ja mikä yhdentekevää", Vartiovaara sanoo.

Vartiovaaran sanat saavat miettimään. Kuinka usein tulemme edes ajatelleeksi, mikä tuo meille aidosti mielihyvää? "Koettamalla panostaa oman elämänsä laatuun hakee juuri tätä eustressiä. Se kuitenkin edellyttää aikamoista pohdiskelua ja muistelemista: mitkä asiat ovat olleet minulle mieluisia?"

Tuntuu oudolta, että erittäin arvostettu lääketieteen tutkija ja kirjailija vakavissaan kehottaa ihmisiä johonkin näin itsestään selvään. Kukapa nyt ei tietäisi, mikä on itselle mieluista. Vai tietääkö sittenkään?

Äärimmäisen yrittämisen henki

"Yhteiskunta ja työelämä eivät opeta meille perusvalmiutta miettiä tämän tapaisia pehmeitä asioita. Meillä on erilaisia ohjelmia, konsteja ja fyysisiä suorituksia. Ne ovat työelämässä tärkeimpiä, koska ne on helppo heijastaa sekä toiminnallisesti että rahallisesti suoraan tulokseen. Olemme jo kymmeniä vuosia ajautuneet kulutuksen, kiireen ja sosiaalisen pakkosuorittamisen pauloihin. Ellei ihminen pysähdy ja itse analysoi omaa elämäntilannettaan, mielihalujaan ja myös ikäviä asioita, niin ei sitä kukaan voi tehdä hänen puolestaankaan. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä."

Vartiovaara sanoo, että monilla työpaikoilla ihmisten hyvinvointi on toissijaista. On myös työpaikkoja, joissa tätä hyvinvointipuolta ei ole lainkaan, on vain kovaa suorittamista. Seurauksena on entistä tehokkaampia myyntitykkejä ja markkinoijia, jotka uskottelevat toisille, että ilman näitä ostettavia asioita elämäsi ei oikeastaan ole kunnon elämää.

"Nämä asiat voivat saada aivan järjettömät mittasuhteet. Loppuunpalamisen tutkimuksissa on eri puolilla maailmaa todettu, että ihminen, joka lähtee silmittömästi toteuttamaan jotain hanketta tai tavoitetta ja uhraa siihen vapaa-aikansa, terveytensä ja perhe-elämänsä, jaksaa rehkiä sen ajatuksen kannustamana, että kun tämä on tehty, kaikki on paremmin, kaikki muuttuu."

Tämän päivän todellisessa työelämässä ihminen, joka saa iisakinkirkkonsa valmiiksi, ei Vartiovaaran mukaan saakaan kiitosta, vaan seuraavan tehtävän. "Se jokin, mikä ylläpiti tätä älytöntä rehkimistä, romahtaa. Tämä on loppuunpalamisen ja distressin, pahan stressin, keskeisiä asioita. Päämäärät ja arvot ovat väärät."

Kuka vastaa elämästäni?

"Tämä on elämänkokoinen kysymys. Henkilö, joka ei ole tajunnut mitään eustressistä, rakentaa uraa, laiminlyö parisuhteen, perheen, hyvinvointinsa. Hän luulee, että vain se on tärkeää, mitä tapahtuu työpaikalla."

Vartiovaara sanoo tuntevansa yli 60-vuotiaita ihmisiä, jotka eivät ole koskaan harrastaneet mitään aidosti heille kuuluvaa. Ei ole ollut aikaa. "Ulkoisen kuvan luomiseen uhrataan koko elämä."

Mikä sitten oikeasti olisi vaihtoehto?

"Meillä on valtava määrä arkeen liittyviä asioita, joiden avulla voimme hetkeksi palata omaan sisäiseen maailmaamme, lapsuuteen ja nuoruuteen. Tässä auttavat itselle mieluinen musiikki, kirjat, luonto ja oma sisäinen mielikuvamaailma. Tämä liittyy haikeuteen. Haikeudesta ei juurikaan ole kirjoitettu, mutta siitä tulee äärettömän hyvä, pehmeän haikea, suloinen maku."

Vartiovaara viittaa ihmisen sisäisiin tietopankkeihin: muistoihin, mielikuviin, erilaisiin hauskoihin asioihin, joita on tapahtunut, matkoihin, joita on tehty. "Muistoja pitäisi kaivaa esiin, mutta se vaatii aikaa ja rauhaa. Elämä ilman mielikuvia ja mielikuvantamista on tylsää. Kaikki ihmiset mielikuvantavat, mutta sitä taitoa voi harjoittaa, nähdä hieman vaivaa."

Medikalisoitu ihminen

"Meidät on jo usean sukupolven ajan opetettu uskomaan, että lääketiede pystyy hoitamaan minkä tahansa ongelman. Ihmisen itsensä ei tarvitse miettiä mitään, kunhan ottaa reseptin ilmoittaman määrän pillereitä määräaikaan. Minun ja monen muunkin lääkärin mielestä se on mennyt järjettömyyksiin.

Eihän voida ajatella, että lääkkeillä hoidetaan tietty osa kehoa, josta tämä nuppi, psyyke on kokonaan irrallaan. Se ei vain mene näin", Ilkka Vartiovaara sanoo.

Hänen mielestään tällainen väärä usko lääketieteen kaikkivoipuuteen on paitsi virheellinen, myös vaarallinen. "Lääkärin määräämät lääkkeet otettuaan voi ajatella tehneensä kaiken asian hyväksi. Ihminen saa tekosyyn olla pohtimatta, mistä nyt oikeasti kiikastaa, miksi minulla on aina paha olo."

Ihminen on tavallaan vieraantunut itsestään. Ihanteita ja arvoja, olemisen ulkoisia malleja tulee niin mediasta kuin menestyksen mielikuvistakin. "Elämästä ja pienistä asioista iloitsemisen kyky on pitkälti unohtunut. Se on levinnyt yhä useampaan ammattiryhmään, yhä useampaan nuoreen ja aikuiseen. He siirtävät näitä ainoina oikeina sosiaalisina malleina eteenpäin, kun eivät tunne muita. Vaikka rauhaa kaivataan, siitä ei osata nauttia, kun tilaisuus siihen tarjoutuu."

Ilkka Vartiovaara: 
» Hyvällä stressillä hyvä elämä
» Innostus tuo hyvää stressiä
Harri Niskanen:
» Stressi auttaa sopeutumaan