Digiteknologia kietoutuu kaikkialle

Minkälaista olisi arki, jos työsuhde olisikin vuosien sijaan minuutin mittainen? Tai jos kaupungilla kulkiessa ei enää tarvitsisi kaivaa kukkaroa taskusta, vaan ostetut palvelut veloitettaisiin tililtä automaattisesti?

Turun yliopiston taloussosiologian dosenttina ja London School of Economicsin tutkijana työskentelevän Vili Lehdonvirran työpäivät täyttyvät tällaisten mahdollisten ja nykyisten uusien mallien tutkimisesta.

Lehdonvirran uusin tutkimusalue on mikrotyö. Sen ajatuksena on muuttaa työ mikroskooppisiksi palasiksi sen sijaan, että yksi työntekijä tai työryhmä suorittaa koko työn.

Kun esimerkiksi museon tai sanomalehden arkisto halutaan digitalisoida, työ sujuu nopeammin, kun kymmenet tuhannet ihmiset muuttavat kukin yhden sanan kerrallaan digitaaliseksi samanaikaisesti.

Tehtävän suorittamiseen tarvitaan ympäri maailman intialaisia, filippiiniläisiä tai muita halukkaita, jotka ovat valmiita suorittamaan työn pientä maksua vastaan. Lisäksi mikrotyötä tehdään myös Suomessa osana nettipelejä, joiden sisään kyseinen tehtävä on leivottu.

”Käytännön toteutukseen liittyy vielä haasteita. Esimerkiksi miten varmistaa tietoturva ja laatu, ihmiset kun voivat lukea väärin tai syöttää tahallaan vääriä tietoja. Vaatii lisäksi kekseliäisyyttä ja prosessien tuntemusta miettiä, mitä muuta kuin tekstiä voitaisiin hajottaa mikrotyön osasiksi”, Lehdonvirta sanoo.

Kuitenkin mikrotyö on elinkeino tai ainakin sivutulon lähde jo monelle. Digitaaliseen työhön, joka on pitkään ollut asiantuntijoiden valkokaulusammatti, on syntynyt oma digitaalisen sinikaulustyön eli suorittavan työn luokka.

Talouden uusi kerros

Elinympäristömme digitalisoituminen ja virtualisoituminen muuttaa myös taloutta. Nyt on jo alettu tottua siihen, että ihmiset ovat valmiita maksamaan myös virtuaalisista sisällöistä, joita ei perinteisin termein ole oikeasti olemassakaan. Vietämme niin paljon aikaa digitaalisissa ympäristöissä, ettei ole Lehdonvirran mukaan ihme, että myös niiden sisällöistä tulee meille tärkeitä. Siksi monet alkavat siirtyä esimerkiksi oman kotipihan kunnossapidosta kuopsuttamaan virtuaalista kasvimaata tai pitämään huolta virtuaalisista statussymboleista perinteisten sijaan.

Muutos luo myös uusia bisnesmahdollisuuksia. Niille tyypillistä on Lehdonvirran mukaan kuitenkin se, että ne ilmestyvät ja katoavat yhtä nopeasti.

Hyvä esimerkki nopeasti ilmestyneestä uudesta markkinaraosta on nettipelien ammattimainen pelaaminen. Aasiassa pelaaminen työllistää noin sata tuhatta ihmistä, jotka pelaavat työkseen muiden puolesta. Osa peliammattilaisista on myös urheilijoihin verrattavia kilpapelaajia, jotka saavat tulonsa sponsorifirmoilta.

Pelaamispalveluiden määrä ei kuitenkaan ole Lehdonvirran mukaan enää nousussa, sillä pelien kehittäjät ovat alkaneet itse myydä pelaajille niitä ominaisuuksia tai edistysaskeleita, jotka ennen pystyi saavuttamaan vain pelaamalla.

Virtuaalipalvelut muuttavat taloutta sikälikin, että monissa palveluissa operoidaan virtuaalivaluutoilla. Siksi virtuaalisten palvelujen kokonaisarvoa onkin vaikea laskea, koska virtuaalivaluutalla tehtyjen vaihtojen arvoa ei välttämättä koskaan mitata euroissa eivätkä ne näy kansantuotteessa.

Lehdonvirran mukaan virtuaalitalous ei kuitenkaan ole puhtaasti oma talousjärjestelmänsä vaan kerros muiden talouden kerrosten päällä, joihin se on kiinteästi sidoksissa.

Maksaminen kuin hengittämistä

Digitaalinen maksaminen on Lehdonvirran mukaan tällä hetkellä iso juttu yritysmaailmassa. Kaikki tahtovat päästä siihen mukaan.

”Yksi trendi on vähentää maksamisen vaivannäköä. Enää ei tarvitse vetää lompakkoa taskusta ja laskea rahasummia. Tämä on asettanut tietyn alarajan sille, kuinka pieniä tuotteita tai palveluja voidaan myydä.”

Lehdonvirta uskoo, että monia uusia palveluja voitaisiin ottaa käyttöön, jos maksutapahtuma tapahtuisi kuin itsestään, ilman että asiakas edes huomaisi sitä. Sellaisia, jotka nyt ovat arvoltaan niin pieniä, että vaivalloinen maksutapahtuman tuhoaa koko jutun.

”Tulevaisuudessa maksaminen on kuin hengittämistä. Sitä tapahtuu koko ajan, ja tiedämme, että sitä tapahtuu koko ajan, mutta emme ole siitä normaalisti tietoisia.”

Silloin tavallinen arkinen tapahtuma kuten metromatka velotettaisiin tililtä automaattisesti kulkupeliin noustessa ilman, että sitä tarvitsisi itse erikseen vahvistaa. Vasta kun liikuttaisiin kohti asiakkaan sietokyvyn rajoja eli normaaliin arkeen kuulumattomia palveluja, käyttäjä saisi varoituksen palvelun hinnasta.