Sähköisen asioinnin ratkaisujen integraattorina Fujitsu tekee yhteistyötä useiden ohjelmistotoimittajien kanssa ja liittää uusia asiointiratkaisuja asiakkaiden perusjärjestelmiin.

Esimerkeiksi kelpaavat verohallinnolle toteutettu sähköisten palvelujen alusta sekä Kelan KanTo-hanke, joka sisältää kansallisen potilastietoarkiston ja reseptikeskuksen.

Todellinen integraatio vaatii paitsi uutta tekniikkaa myös uudenlaista ajattelutapaa. Tärkeintä ei olekaan yksittäinen tietojärjestelmä tai teknologia, vaan kokonaisuuden hahmottaminen ja hallinta. Se on toteuttajalle iso haaste ja edellyttää paljon myös asiakkailta.

“Suomalaisia tietojärjestelmähankkeita pyritään ratkaisemaan palveluarkkitehtuurin kautta. Sekä yritykset että valtio ja kunnat näkevät, että sen avulla tehdään merkittäviä ja kestäviä ratkaisuja”, Fujitsun palvelujohtaja Esko Horelli sanoo.

“Mutta jos asiakas näkee palveluarkkitehtuurin yksittäisenä ratkaisuna, joka myydään hyllyltä, mennään vikaan. Sen vaikuttavuus on paljon laajempi.”

Horellin mukaan Suomessa ollaan isojen päätösten äärellä – päätösten, joiden seurauksia arvioidaan vasta vuosien kuluttua. Esimerkiksi julkishallinnon kansallisissa hankkeissa haetaan laatua ja tehokkuutta sähköiseen asiointiin juuri palveluarkkitehtuurin avulla.

“Fujitsu on mukana valtakunnan suurimmissa it-hankkeissa toteuttamassa palveluarkkitehtuuriratkaisuja, jotka ovat hyvin käytännönläheisiä ja helpottavat esimerkiksi terveydenhuollon arkea”, Horelli sanoo.

Ydin on yhteinen tietomalli

”Palveluarkkitehtuurissa ei ole kyse ratkaisusta eikä edes tietystä teknologiasta, vaan lähestymistavasta ja parhaasta käytännöstä, jonka pohjalta tietojärjestelmiä rakennetaan”, ratkaisuarkkitehti Kari Kyttälä muistuttaa.

“Kun rakennamme julkishallinnon ja tietoyhteiskunnan palveluita, pyrimme siihen, että erilaiset rekisterit ja palvelut ovat yhteiskäyttöisiä, jolloin ne palvelevat parhaiten kokonaisuutta. Ennen vanhaan järjestelmiä tehtiin pistemäisesti rajattuun käyttötarkoitukseen, ja jotkut saattavat toimia niin edelleen, mutta me haluamme tehdä mahdollisimman monia käyttäjiä ja käyttötapoja tukevia ratkaisuja”, Kyttälä sanoo.

Kyttälän kollega Teemu Suna korostaa puolestaan, että kokonaisuus toimii vain jos eri palvelut jakavat yhteisen tietomallin. Erilaisten tietojärjestelmien yhteistoiminta on liki mahdotonta, jos järjestelmillä on erilliset, keskenään ristiriitaiset tavat käsitellä tietoa.

“Esimerkiksi kansallisen potilastietoarkiston edellytys on, että terveydenhuollon sadat järjestelmät löytävät yhteisen kielen. Eri tietomallit on saatava toimimaan keskenään, joten niistä on poimittava tärkeimmät ja kokonaisuuden kannalta olennaisimmat elementit integraation lähtökohdaksi”, Suna sanoo.

Käytännössä potilastietoarkistossa on julkinen palvelurajapinta, jota sovellukset kutsuvat sovitulla tietomallilla. Rajapinta osaa välittää kutsut yksittäisille palveluille, joita voidaan kehittää modulaarisesti itsenäisinä kokonaisuuksina.

Vanhasta uuteen vähitellen

Esko Horellin mukaan järjestelmän ja palvelujen modulaarisuus on asiakkaan etu. Palveluarkkitehtuuri ei oikein toteutettuna luo monopoleja, vaan nojautuu avoimiin standardeihin. Yksittäisen palvelun toteuttajan voi kilpailuttaa, ja vanhat ja uudet järjestelmät voivat toimia rinnakkain.

“Kaikkea ei tarvitse räjäyttää kerralla uusiksi. Päinvastoin, palvelukeskeinen malli on loogisempi ja hallittavampi, koska tietojärjestelmä ei ole yksi iso möykky, vaan muodostuu palvelukomponenteista. On myös helpompi päättää, mitä osia pitää hallita itse ja mitä kannattaa esimerkiksi ulkoistaa”, Horelli sanoo.

Horelli varoittaa kaikenkattavien toiminnanohjausjärjestelmien synnyttämästä harhasta. Ulospäin järjestelmä näyttää yhtenäiseltä, mutta sisäiset rakenteet voivat olla monimutkaisia ja todellinen integrointi vähäistä. Olennaista onkin etsiä toimintaa ja sen johtamista palveleva yhteinen tietomalli.

HL7 on terveydenhuollon esperanto

Avoimiin tietojärjestelmiin siirtyminen on haaste etenkin terveydenhuollossa, jossa erilaisia järjestelmiä on käytössä satoja, ellei tuhansia. Järjestelmien liittäminen toisiinsa on hankalaa ja korvaaminen kokonaan uusilla hyvin kallista.

HL7 (Health Level 7) on joukko terveydenhuollon tietojärjestelmiin tarkoitettuja standardeja, joiden avulla uudet ja vanhat järjestelmät voidaan yhdistää käyttäen rajapintana yhteistä sanomakuvausta. Tärkeimmät HL7-standardit ovat CDA (Clinical Document Architecture) ja viitetietomalli RIM (Reference Information Model).

HL7 helpottaa siirtymistä nykyisistä järjestelmistä vähitellen avoimeen ympäristöön. Palveluarkkitehtuurin mukainen plug-and-play-lähestymistapa merkitsee sitä, että tietojärjestelmää hankittaessa voidaan valita esimerkiksi laboratorioon parhaiten soveltuva järjestelmä ja samalla varmistua siitä, että tietojen siirto muiden järjestelmien kanssa toimii.
HL7 on alun perin yhdysvaltalainen organisaatio, jolla on sisaryhdistyksiä eri puolilla maailmaa. Suomen yhdistykseen kuuluvat sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset toimijat ja myös Fujitsu.